Käytiin Iquitoksessa jokunen viikko takaperin. Paljon mototakseja, kuumaa, kosteaa, saastunutta. Vietettiin Ilonan, Mikon ja Helmin (joka yritti opiskella kaupungissa ja toimi näinollen oppaanamme) kanssa vajaan viikon verran keskellä Amazonin sademetsää, maailman joko suurimmassa tai vähintään toiseksi suurimmassa kaupungissa johon ei ole mahdollista matkustaa maateitse. Tästä johtuen kaikki iso (autot, koneet yms.) pitää tuoda jokea pitkin, ja valtaosa kaupungin liikeenteestä tapahtuu mopoitse.
|
Valkonaamat kiinnostaa |
|
Perinteinen prinsessatyyli on varsin suosittu Iquitoslaisten mopon kyydissä istuvien naisten keskuudessa |
Iquitos on noin puolen miljoonan ihmisen kaupunki, mutta se ei todella vaikuta siltä. Kaikki rakennukset (lukunottamatta keskusaukion reunalle rakennettua sairaalaa, jonka rakennustyöt jätettiin puolivälissä kesken kun todettiin että tulipa tehtyä kaikki päin persettä) ovat 1-3 kerroksisia, kadut ovat verrattain kapeita, eikä liikenteessä joudu kauaakaan odottelemaan. On muuten sanottava että Iquitos on ehkä kaikista vierailemistani kaupungeista (ainakin täällä puolen maailmaa) nopein ja sulavaliikenteisin kiitos loputtoman mototaksivirran. Matka melkein minne tahansa kaupungissa maksaa muutamaltakin ihmiseltä vain 2 solea (60-70 eurosenttiä). Haittapuolena mopot aiheuttavat valtavasti pärinää ja pakokaasua. Ainiin, juhannustakin tuli kaupungissa vietettyä. Iquitoksessa juhla kulkee nimellä San Juan, kuten myös kaupunginosa, jossa juhla pidetään sekä paikallinen olut jota siellä lipitetään. Kuunneltiin festarialueella tovi jotain cumbia-/merengue-/salsabändejä kunnes jokapäiväinen rankkasade yllätti ja paikka tyhjeni hetkessä. Puolen tunnin jälkeen sateen loputtua mentiin vielä toviksi kuuntelemaan ja katselemaan perinteisiä tansseja ja biisejä. Yöllä taidettiin vielä käydä drinkeillä.
|
Maisema joelle Iquitoksen maleconilta (joki ei ole Amazon kuten monet turistit luulevat, vaan sen sivuhaara) |
|
Malecon, taustalla joitain kumibuumin aikaisia rakennuksia |
|
Terdellä |
Kierreltiin myös aika paljon mercadoja, niin kaupungin ydinalueilla kuin satamassakin. Samoilla mestoilla madventures kävi muistaakseni tyyppäilemässä jaguaarinpippeliviinoja ja muita herkullisia liemiä.
|
Herneitä mercadolla |
|
Ostettiin yksi etualalla olevista hedelmistä testiin, ja sen sisällä oli matoja. Blyöh |
|
Mercadolta löytää minkä tahansa eläimen mitä tahansa osia, tuoksumassa trooppisessa ilmassa. Tässä ilmeisesti lehmän aivot |
|
Tynnyrikaupalla oliiveja |
|
Vanhat, puiset bussit ovat lähes ainoita autoja Iquitoksessa |
|
Perussa kuulemma tehdään maailman parhaita kopioituotteita |
|
Ananasta mototaksissa |
|
Iquitoksen venesatama |
|
Perhe ja päivän ostokset joella |
|
Matkalla kylille |
|
Haikara? |
|
Ranta-asumuksia ja puhtoinen joki, jossa ihmiset uivat ja peseytyvät... |
Käytiin perehtymässä myös joihinkin museoihin alueella, joista mielenkiintoisin sijaitsi vanhassa jokilaivassa.
|
Itse päällikkö |
|
Ylpeä San Marcoslainen |
|
Apinan pää matkamuistokaupassa, hurmaavaa. Yllätäen ei ostettu kyseisestä puljusta mitään |
|
Iquitoksen kirkon torni ja trooppisen dramaattinen taivas |
|
Itse herra Eiffelin suunnittelema rautatönö keskustassa |
|
Auringonlasku asumuksemme katolta kuvattuna |
|
Ilona ja Helmi mopoilemassa "kristus elää" |
Käytiin parissa eläinten pelastamiseen, lajien olemassaolon varmistamiseen ja luontoon palauttamiseen keskittyvässä keskuksessa ihmettelemässä näiden toimintaa ja tietysti eläimiä. Meininki oli parempi kuin monissa lähialueen paikoissa joissa eläimiä pidetään näytillä vain ihmisiä varten jolloin eläimet pahimmillaan käydään nappaamasta viidakosta ja pistetään pieniin häkkeihin, tai turistien lääpittäviksi.
|
Manaatin ihmettelyä |
|
Herkullinen lounasvaihtoehto: grillattu kärmes krokotiilinpäässä |
|
Tikkutoukkia. Mums |
Tämän lisäksi kävimme näköalatornilla Amazonin varrella juomassa parit kaljat ja makoilemassa riippumatoissa. Aika rento reissu siis.
|
Matkalla isolle joelle |
|
Iloisa hetki ja itse Amazonjoki |
|
Siesta |
|
+ kali |
|
Jokapäiväinen rankkasade |
|
Joen fisuja |
|
Kaupunki ei kuulu viidakkoon |
Toinen keskuksista joissa kävimme keskittyi valtaosin perhosiin, mutta oli seivaillut paikallisilta salametsästäjiltä ja kauppiailta joitain harvinaisia eläimiä, joista ainakin valtaosa oli tarkoitus palauttaa luontoon, ja monia yksilöitä olikin jo kaiketi palautettu.
|
Puita |
|
Valtava perhonen |
|
Toinen |
|
Koteloita |
|
Vangittu runkkariapina. Alunperin olivat saaneet olla vapaina, mutta innostuttuaan liikaa naisten hameiden nostelusta ja käytyään agressiivisiksi, oli ne laitettu aitaukseen, josta sitten katselivat ihmisiä ja koskettelivat itsiään. Amerikan älykkäin laji kuulemma. Huh |
|
Stereotyyppisiä papukaijoja |
|
Tukaani ja tyhjä katse |
|
Jaguaari ja murkinointi |
|
Vähemmän seksuaalinen apina. Nämä seikkailivat alueella vapaana |
|
Järkyttynyt apina |
|
Kylpybileet |
Lopuksi käytiin vielä luonnonpuistossa käppäilemässä ja ihmettelemässä luontoa. Alueella pyöri paljon alan opiskelijoita tekemässä gradujaan tai mitä lie. Yksi heistä lähtikin meille vapaaehtoisesti oppaaksi. Vanhasta puubussista mestoille hypättyämme tapasimme hetimmiten ison käärmeen joka luikerteli meitä piiloon, eikä tietysti säikähdystämme ehditty napata kuvaa. Nähtiin myös joitain apinoita puissa, mutta muuten retki oli vahvasti kasvipainotteinen. Ilonaa ilahdutti erityisesti kuulla, että kyseinen suojelualue ja kehitysprojekti on toteutettu yhteistyössä Turun yliopiston kanssa, ja muistipa oppaamme myös tutun maantieteen proffan, joka on alueella ilmeisesti enemmänkin vaikuttanut. Terkkuja vaan Ristolle :)
|
Dallailemassa luonnonpuistossa paikallisen opiskelijan johdolla |
|
Isoja puita |
|
Suomi kävi täällä |
|
Pikkuapinat hyppii |
|
Viidakon valkoisimmat |
|
Ylpeä mantsalainen |
|
Kala lautasella |
Mukava reissu kaikenkaikkiaan!