Toivottavasti teillä riittää kärsivällisyys siellä, kun päivityksiä ei kuulu. Olen nimittäin jopa oikeasti opiskellut, tai sitten kuluttanut aikaa opiskeluista ahdistumiseen. Espanjan kanssa joutuu yhä kamppailemaan, ainakin akateemisella tasolla, joten se että lukisin satoja sivuja tieteellistä matskua, vääntäisin siitä kymmenen sivun tutkielman ja esittäisin sen yksin muiden edessä tuntuu melko haastavalta. Nyt on stressi vähän helpottanut, kun annoin itselleni luvan luopua kyseisestä kurssista ainakin toistaiseksi, ja vääntää sitten mahdollisesti kelan kanssa myöhemmin. Oon muutenkin kärsinyt melkoisesta motivaation puutteesta opiskelujen suhteen täällä, kun kurssien taso nyt on mitä on, toisaalta epäasiallista paasamista, ja toisaalta hyvää opetusta, mutta työläät ja/tai tarpeettomalta tuntuvat lukumateriaalit ja kotityöt(kyllä, täällä annetaan joka kurssilla kotitöitä, ja ryhmätyöt ovat myös ilmeisesti kovassa suosiossa). Onneksi geografía de genero (sukupuoli maantiede) alkoi sittenkin, ja vaikuttaa tosi lupaavalta! Meillä on pieni ryhmä, asiantunteva vetäjä, sekä dynaamiset, opiskelijalähtöiset luennot. Tietty lukea ja esiintyä pitää paljon, mutta vetäjä tuntuu ottavan hyvin huomioon vaihtareiden erilaiset lähtökohdat. Summa summarum, koitan nyt olla huolehtimatta opiskeluista niin paljoa, ja keskittyä olennaiseen eli tämän maan ihmeisiin perehtymiseen. Joten reissupäivityksiä toivottavasti tiedossa pian!
Tässä välissä ollaan käyty trekkaamassa ja samalla ihmetelty miten vuoristokylissä eletään yhä samojen perinteisten elinkeinojen voimin 3000-4000 metrin korkeudessa, mutta siitä sitten myöhemmin! Huomisaamuna olisi myös tarkoitus lähteä Huaraziin upeisiin vuoristomaisemiin Justuksen, Mikon, ja ehkä kolumbia-meksikolais -vahvistusten kera.
Koko kuukauden kuulumiset... ehkä annan taas kuvien summata olennaisimman, ja Justus kertoo myöhemmin lisää vaelluksista.
VAPPU tapahtui! Ja sen kunniaksi kokosimme Liman suomalaisia kourallisen yhteen, avasimme finlandiapuollon, ja pidimme lähes asialliset sitsit, lauluvihkoineen kaikkineen! Ihan mahtavia suomifiilistelyjä, vaikka mikään ei silti voita Turun yliopiston perinteisiä, viikonmittaisia vappuhulinoita.
Olin taas ekskursiolla Liman lähistöllä maaseudulla!
 |
| Maantieteen vaihtarikokoonpano, ihanat tytöt Brasliliasta ja Saksasta! |
 |
| Lurín |
Ollaan myös syöty, enemmän ja vähemmän hienostuneesti
 |
| Lucuma, varmaan yleisin maustehedelmä täällä ja Justuksen ehdoton lemppari |
 |
| Kyllä, se on banaanivauva! |
 |
| Kiinalaista saa kaikkialta puolilmaiseksi |
Ruisleipä.
Täähän onkin tästä eteenpäin ruokablogi! Tyhjennän kännykän kuvasaldoa tänne, ja valitettavasti nyt ei ole muuta tarjolla :D
 |
| Täällä on teoriassa jo talvi, joten riisipuurot kehiin! |
 |
| Lounas inttityyliin yliopiston ilmaisessa ruokalassa |
 |
| Chirimoyarakkaus |
AINIIIN ja me myös MUUTETTIIN! Nyt on sitä merinäköalaa, ja tervemenoa vaan jos tulee maanjäristys tai tsunami, terveisin maantieteen proffa. Ei haittaa, täällä on ihanaa. Meillä on todella kiva vuokraemäntä, jonka tyttäret adoptoi katukissoja, tällä hetkellä kissoja on kuulemma 14. Jaetaan kämppä aivan mahtavan espanjalais-ranskalaisen pariskunnan, sekä yhden jenkin kanssa. Tuntuu muuten aivan uskomattomalta miten paljon meidän kämppikset skypettää perheidensä ja kavereidensa kanssa, siis joka ikinen päivä. Käydään läpi päivän kuulumiset, mitä ollaan syöty ja opittu luennolla. Me kylmät suomalaiset, en edes kehdannut myöntää etten ole skypettänyt kenenkään kanssa viikkoon! Mutta nykyään asumme siis Magdalena del Mar:issa, joka on kauempana yliopistosta paremmalla (=rikkaammalla..) alueella, mutta perulaisten keskellä täällä onneksi yhä ollaan. "Koulumatkan" varrella sijaitsee yksi vaarallisen herkullinen sushiravintola, joten saa nähdä onko meillä parin kuukauden päästä varaa matkustella enää ollenkaan.
 |
| Uudet lenkkimestat! |
Mentiin myös entisessä kämpässä muodostuneella kaveriporukalla (Mikko, ja ystävämme Meksikosta ja Kolumbiasta) vihdoin surffitunnille, nyt kun kerran mestoilla asutaan. Pakko myöntää, että haastetta riitti, enkä keksinyt minkäänlaista keinoa kohdata isoimpia vaahtopäitä lentämättä ja pyörimättä kuperkeikkaa aallon mukana lautani kera. Jälkeenpäin ohjaajat totesivatkin, että aallokon puolesta vähän turhan haastava päivä aloittelijoille. Pärjäsin sentään jotenkuten, kun toinen ohjaajistamme keskittyi yksinomaan muhun, ja sain jopa keikailtua aallonharjalla tärisevin jaloin muutaman kerran lähes rantaan asti. Justukseen saakka ei ohjaajan lempi ulottunut, joten koko setti oli sille vähän karumpi kokemus. Itselläni hauskuus jatkui siihen saakka, kunnes ohjaaja alkoi kehumaan ennennäkemättömien surffaustaitojeni lisäksi muun muassa silmäripsiäni, ja totesin että eiköhän tää riitä. Näinhän se menee, perus perulainen mies. Kokeillaan kuitenkin ehdottomasti uudestaan, ja vähän jo suunnittelin surffausreissua pohjoisen upeille hiekkarannoille!
Ollaan myös paljon kokkailtu kämppisten kanssa ja juhlittukin hiukan. Tänään itseasiassa järjestettiin muiden vaihtareiden kera messutyyppinen tapahtuma, jossa esiteltiin kotimaitamme ja -yliopistojamme. Opiskelijoita tuntui ehdottomasti kiinnostavan Suomi sen korkeatasoisen koulutuksen ansiosta, joka oli yleensä myös ainoa asia, josta Suomi ennestään tunnettiin. Aamuisten uutiset korkeakouluihin kohdistuvista leikkauksista vielä takaraivossa kaikuen selitin silmät pyöreänä ihmetteleville nuorille meidän koulutusjärjestelmän erinomaisuudesta. Huoh.
 |
| Tuparikokkailut + kakku! |
Nyt saa riittää, kohta on jo herättävä pakkaamaan! PUUUUUS hitsi mikä ikävä teitä!
